Onimusha 2: Samurain kohtaloarvostelu - Vieläkin miekan mestari
Olin odottanut vuosia, että Capcom muistaa Dead Risingin olemassaolon ja tekee vihdoin jotain sarjan kanssa, joten tiedän tarkalleen, minkälaista kamppailua liiketoiminnan unohdetut fanit kohtaavat. Frank West on vain yksi esimerkki, sillä rakastetut sarjat kuten Dino Crisis, Viewtiful Joe, Lost Planet ja jopa Capcomin oma maskotti Mega Man ovat kaikki viettäneet yli vuosikymmenen pölyttyen hyllyllä.
Vaikka tunnenkin suurimman osan Capcomin vanhoista julkaisuista, yksi sarja on mennyt minulta ohi - Onimusha. Viime vuoden pitkään odotetun uuden pelin julkistukseen asti Onimusha-fanit ovat voineet kärsiä kenties enemmän kuin Dino Crisis -fanin, sillä viimeisin pääsarjan osa julkaistiin jo vuonna 2004.
Siitä lähtien sarja on koostunut ainoastaan uudelleenjulkaisuista ja huonosti markkinoiduista remasteroinneista, mikä on tehnyt elämästäni kaltaisten samuraien vaikeampaa hallita miekkaa kuin olisi tarpeen. Tämä on vihdoin muuttumassa, sillä juuri uuden pelin julkaisun kynnyksellä Capcom on panostanut entistä enemmän Onimushan palauttamiseen viime vuosina. Remasteroituaan ensimmäisen Onimushan kuusi pitkää vuotta sitten, sarja palaa nyt yhtä vaikuttavalla, vaikka yksinkertaisella, jatko-osan Samurai’s Destinyn elvytyksellä.
Klassiset Capcomin herkkuja, täynnä sydäntä
Onimusha 2: Samurai’s Destiny sijoittuu ensimmäisen pelin tapahtumien jälkeen ja seuraa Oda Nobunagan jatkuvaa pyrkimystä valloittaa ja yhdistää Japani, tällä kertaa kuitenkin yliluonnollisen Genma-armeijan tukemana. Matkan varrella Nobunaga päätyy hävittämään Jubein kotikylän Yagyun, jolloin Jubei lähtee kostoretkelle, joka vie hänet kohtaamaan paljon mielenkiintoisempia hahmoja kuin kostonhimoinen sankari.
Huolimatta siitä, että Jubeilla on vähemmän persoonallisuutta kuin lankunpätkällä satunnaisen sarkasmin lisäksi, Onimusha 2:n tarina osoittautui yhdeksi sen suurimmista yllätyksistä. Vaikka synkkä ja masentava alku saattaa saada sen vaikuttamaan vakavalta ja totiselta matkaltasi, Samurai’s Destiny tasapainottaa dramaattisemmat hetket hienosti hassun sävyn kanssa, joka sopii täydellisesti kuuluisan kliseisiin dialogeihin ja hahmoihin.
Ääninäyttely saattoi joskus vaikuttaa tietämättään huonolta, mutta kaikki vitsit ja itsetietoinen small talk tekivät selväksi, että Capcom tiesi, mitä se oli tekemässä.
Satunnaisista robottihevosista, jotka ilmestyvät tyhjästä, aina Jubein siihen, että hän huutaa vihollisille heidän omituisuudestaan, Onimusha 2 piti minut paljon enemmän kiinnostuneena kuin odotin, kiitos sen mieleenpainuvien hahmojen ja hetkien. Huumori saattaa olla Onimushan hihassa oleva valttikortti, mutta sen kirjoittaminen on enemmän kuin vain vitsi. Välitin seuralaista kuten Oyosta, Ekeistä ja Magoichista ja odotin heidän rakastettavaa kepeyttään tavallisen pelin aikana koetun Resident Evil -tyyppisen kammottavan ilmapiirin keskellä.
Enemmän kuin pelkkä samurai Resident Evil
Puhuttaessa Capcomin kruununjalokivenä pidetystä kauhupelistä, tuo vertauskuva oli melkein ainoa asia, jonka tiesin Onimushasta ennen kuin hyppäsin peliin. Jos olet samassa tilanteessa etkä ole koskaan pelannut sarjaa aiemmin, saatat yllättyä siitä, kuinka samanlainen Samurai’s Destiny on klassisiin Resident Evil -peleihin verrattuna, ahtaine tiloineen, kiinteine kamerakulmineen, esineisiin perustuvine pulmineen ja jopa yrteillä parantamisen kanssa.
Selvän lisäksi, kuten feodaalinen japanilainen ympäristö ja häiritsevän vähäinen zombien määrä, mikä erottaa Onimushan eniten muista peleistä on sen lähitaistelu. Vaikka taistelut alkavat aluksi yksinkertaisina perusmiekkojen sivalluksilla ja torjunnoilla, ne muuttuvat nopeasti mielenkiintoisemmiksi ja tyydyttävämmiksi taikuuden, ladattujen liikkeiden ja erilaisten aseiden ansiosta. Ainoa haittapuoli on, että kaoottisemmat taistelut voivat joskus olla turhauttavia, kun kamera ei toimi kunnolla, mikä tapahtuu useammin kuin haluaisin.
Onneksi tärisevä kamera ei lopulta häirinnyt minua liikaa, sillä Onimushan mielenkiintoisin mekaniikka, Issen-krtiikkiiskut, korvasi sen. Jubei voi tappaa viholliset välittömästi viiltämällä juuri ennen kuin heidän hyökkäyksensä osuu, mikä on erittäin haastavaa mutta uskomattoman palkitsevaa hallita. Yhdistä se oveliin vihollisiin kaikkialla, ja Onimushan tarkka ja taitava taistelu tekee siitä paljon enemmän kuin pelkän samuraisarjan Resident Evilin.
Toinen sarjan tärkeä mekaniikka ja peruselementti, josta pidin, on sielun imeytyminen, jonka avulla voi kerätä terveyttä, manaa ja päivityspisteitä, mutta se altistaa sinut vahingoille.
Arvokas uudistettu versio, jossa vähän lisäominaisuuksia
Vaikka taistelu voikin olla erinomaista, se mikä erottuu eniten Onimusha 2:ssa, ovat sen syvälliset kumppanimekanismit. Jokaiselle neljästä kumppanista voi lahjoittaa esineitä siteenne vahvistamiseksi, mikä palkitsee sinut esineillä ja voi johtaa siihen, että heillä on suurempi rooli tarinassa ja jopa omia pelattavia osuuksia. Tietenkin sinun on myös ponnisteltava oppiaksesi, mistä he pitävät, mutta se on silti toinen yllättävä pilari Onimusha 2:ssa.
Yksi lempiasioistani kumppanijärjestelmässä on se, kuinka jokaisella hahmolla on erityisiä reaktioita annettuja lahjoja kohtaan. Taas kerran, jotain mitä en todellakaan odottanut 21 vuotta vanhalta peliltä.
Vähemmän yllättävää Samurai’s Destinyn kohdalla on se, miten se on remasteroitu. HD-grafiikan ja nopeiden latausaikojen lisäksi lisäsisältöä ei juuri ole, lukuun ottamatta galleriaa, vaikeampia vaikeustasoja ja varhaisesti avautuvia minipelejä, joita vain kaikkein uskollisimmat fanit arvostavat. Muokattu aseiden vaihto on ainoa merkittävä muutos, joka tekee pelattavuudesta sujuvampaa ja säästää jatkuvalta valikoiden selaamiselta.
Kun ottaa huomioon, kuinka kauan Onimusha-fanit ovat odottaneet Samurai’s Destinyn paluuta moderneille alustoille, merkittävien lisäetujen puute ei tunnu kovin suurelta ongelmalta. Enemmän kuin mitään muuta, se antoi minulle vihdoin mahdollisuuden kokea loistavan ainutlaatuisen sarjan, josta olen useiden vuosien ajan jäänyt paitsi.